Avoin kirje Suomen hallituksen ilmastoasiantuntijalle

Hyvä Oras Tynkkynen,
Onnittelut historiallisesta nimityksestäsi Suomen hallituksen viralliseksi ilmastoasiantuntijaksi! Olet varmasti paras mahdollinen valinta tähän vaativaan tehtävään. Aloitit työsi ilmastonmuutoksen torjumiseksi jo 1990-luvun alussa, luultavasti ennen kuin sinua 25 vuotta vanhempi Jorma Ollila oli edes kuullut koko ilmiöstä. Olet ollut läsnä kun Kioton sopimus solmittiin. Jo tähänastisilla meriiteilläsi olet ilmiselvä edelläkävijä ja ilmastosankari.

Suuri yleisö tulee muistamaan sinut kuitenkin niistä teoista, jotka teet seuraavien 45 kuukauden aikana.

Hallussasi on tyystin uusi virka, jonka hoitamisesta ei ole olemassa aiempaa vertailukohtaa. Saat itse näyttää esimerkkiä sille, mitä hallituksen ilmastoasiantuntija voi tehdä ja millaisia asioita saavuttaa.

Meidän mielestämme tehtävänäsi ei ole toimia vihreiden vahtikoirana hallituksen ilmastopoliittisten tavoitteiden toteutuksessa.

Kyse ei ole myöskään pelkkänä hallituksen teknisenä neuvonantajana toimimisesta. Tällaiseen tehtävään löytyisi kyllä päteviä virkamiehiäkin.

Meidän mielestämme tehtäväsi on demokratian pelastaminen luomalla kokonaan uudenlaista politiikkaa. Sellaista politiikkaa, jossa kansalaisilla on mahdollisuus kokea olevansa osallisia aikamme suurimman haasteen, ilmastonmuutoksen, selättämisessä.

Tämän haasteen brittiläinen kollegasi, ministeri David Milliband, on kuvannut pistämättömällä tavallaan seuraavasti:

Climate change challenges our way of thinking about politics. Our conception of politics has been government and parliament -based. It has been about managing not mobilising, governing not campaigning, based on active government and passive citizens. The environment shows how outdated this is. People don’t want the remote influence of lobbying their representatives through the occasional tick in the ballot box. They want to be players.

Sinun tehtävänäsi on näyttää kansalaisille, mitä tämä uudenlainen politiikka voi olla.

Haluamme tukea sinua parhaamme mukaan tässä valtavassa haasteessa.

Ehkä seuraavat kaksi harjoitusta voivat auttaa sinua tehtävässäsi. Niissä molemmissa kyse on on ajattelemisesta ajassa taaksepäin:

1. EU:n jäsenenä Suomi on sitoutunut vähentämään päästöjään parhaimmillaan 30% vuoteen 2020 mennessä. Siihen on aikaa alle 13 vuotta. Ajattelepa jokaista vuotta ennen tuota ajankohtaa: Millainen on Suomen oltava vuonna 2019, jotta tavoiteltu päästövähennys toteutuu? Entä vuonna 2018? Mitä päätöksiä on tehtävä jo vuonna 2017? Vuotta ennen sitä?…Ensi vuonna? Tänä vuonna? Monien asioiden toteuttamiseen menee aikaa, sen huomaa kun tekee tämän harjoituksen.

Teetätä tämä harjoitus pääministerille, valtionvarainministerille, ympäristöministerille, kauppa- ja teollisuusministerille ja väyläministerille. Teetätä se heillä joka vuosi. Kerro kansalaisille tulokset. Haasta heidät kaikki miettimään omaa vastaustaan tähän.

2. Ajattele tästä hetkestä taaksepäin uraasi Suomen merkittävimpänä ilmastoaktivistina. Muistele sitä, kuinka itse – luultavasti vähitellen – tajusit ilmastonmuutoksen yhteiskunnallisen haasteen valtavuuden. Miltä se eri hetkinä tuntui? Mieti, miten nämä kokemukset voitaisiin tuottaa kaikille suomalasille. Tavoilla, jotka eivät aiheuttaisi pelkkää kauhua ja paniikkia vaan uskoa siihen, että meillä jokaisella on mahdollisuus vastata tähän valtavaan haasteeseen – toimimalla yhdessä. Tämän massiivisen mielikuvaharjoituksen toteuttamiseen juuri sinulla on nyt poikkeuksellinen mahdollisuus!

Me Demos Helsingissä toivotamme sinulle rohkeutta ja kaikkea hyvää uudessa tehtävässäsi. Toivottavasti tänään Helsingin sanomien NYT-liitteessä ilmestynyt “Suomi vuonna 2040″-artikkeli ja samassa yhteydessä julkistettu kirjoituskilpailu antavat uusia eväitä töihisi.

Suomen kansan kollektiivinen mielikuvitus on nyt laukaistu kuvittelemaan millainen on ilmastonmuutoksen selättänyt onnellinen Suomi. Sinun ja hallituksen tehtävänä on näyttää reitti, jolla tuohon tavoitteeseen voidaan päästä.

Helsingissä 25.5. 2007,

Demos Helsinki

Rauha meidän aikanamme?

Olemme esitelleet tässä blogissa suuren määrän historiallisia metaforia kuvaamaan ilmastonmuutosta ihmiskunnan suurena haasteena:

• globaali talvisota (koska yhteinen haaste yhdistää ihmiskunnan)
• historian uusi alku (koska se mahdollisesti rikkoo liberaalin demokratian ja kapitalismin globaalin demokratian)
• uusi teollinen vallankumous (koska siitä saattaa seurata yhtä suuria muutoksia kulttuurillemmme kuin siirtymisestä maatalousyhteiskunnasta teollisuusyhteiskuntaan).

Metaforien pointtina on kuvata sitä, miten laajoja ja monimuotoisia muutoksia ilmastonmuutoksen ottaminen vakavasti lopulta tarkoittaa.

Nyt eteen tuli uusi, ilmastokeskustelun uutta vaihetta hienosti kuvaava metafora Viridian design -saitilta. Siinä nykyisiä ilmastopuheita verrataan Britannian pääministerin Neville Chamberlainin kuuluisaan tokaisuun “Rauha meidän aikanamme” vuonna 1938.

The climate crisis is in its Neville Chamberlain phase right now. People still imagine that a concern with the climate is trendy, and that a judicious head-nod here will mean peace in our time. Those people are not merely mistaken, they are delusionary. They are nodding in disdain at the basic laws of physics. The human race has spent two industrious centuries unearthing the planetary dead and setting them aflame in the sky. There is hell to pay for an affront like that, and it’s all ahead of us in this century.

Emme siis ehkä ymmärrä, miten iso haaste edessämme on. Miten osaisimme sen kuvitella, muuten kuin sodan ja katastrofien kauhuilla mässäillen?

Uusi teollinen vallankumous?

Euroopan komissio julkisti keskiviikkona uuden energia- ja ilmastonmuutospakettinsa. Suomessa se noteerattiin lähinnä energiamarkkinoihin liittyen, jossain kritisoitiin suurta tavoitettava uusiutuvien energialähteiden suhteen.

Muissa maissa konkreettisia tavoitteita enemmän huomiota sai energiakomissaari Andris Piebalgsin lausunto:

”Jos teemme oikeat päätökset nyt, Eurooppa voi johtaa maailman uuteen teollisuusvallankumoukseen: hiilidioksidipäästöiltään vähäisen talouden kehittämiseen. “

Ilmastonmuutoksen vaatimaa yhteiskunnallista muutosta on aiemminkin verrattu teolliseen vallankumoukseen mutta ei varmaankaan näin virallisessa yhteydessä.

Suomalainen media suhtautuu tällaisiin pöyhkeisiin julistuksiin useimmiten hyvin ylinkatsoen. Toimittajan kuuluu etsiä jokaisesta tällaisesta puheesta se konkreettinen lupaus ja kirjoittaa siitä, ei yleisestä lupauksesta. Mutta juuri tästä syystä Suomessa jäävät suuret signaalit usein havaitsematta. Erilaisia prosenttitavoitteita voidaan vertailla, mutta mitä todella tarkoittaa 30 prosentin vähennystavoite päästöille verrattuna vaikkapa 20 prosenttiin? Uusi teollinen vallankumous suhteuttaa juuri tätä, kertoo mistä kokemuksellisella tasolla on kyse.

Suomessa ilmastonmuutos on yltänyt viimeisen puolen aikana kahdesti kansikuvajutuksi suomalaissa lehdissä. Molemmilla kerroilla, Taloussanomissa elokuussa ja Kauppalehdessä nyt tammikuussa, on hehkutettu Su0men hyötyvän ilmastonmuutoksesta. Perusteluksi on esitetty lähinnä maa- ja metsätalouden hyötyjä pitemmästä kasvukaudesta. Toisin sanoen pääosaan on otettu ilmastonmuutoksen suorat vaikutukset Suomelle. Ilmastonmuutoksen maailmantaloudelle aiheuttamien heilahtelujen epäsuorat vaikutukset on ohitettu epämääräisillä viittauksilla. Suomen talous perustuu kuitenkin viennille.

On omituista, että suomalainen media yrittää kääntää mustan valkoiseksi ja antaa näin oikeutusta sille, että Suomen ja suomalaisten ei kannattaisi välttämättä sitoutua tulevaisuudessa päästövähennyksiin. Se on kuitenkin raskas tie kuljettavaksi, kun muissa maissa odotus ilmastoteoista kasvaa kovaa vauhtia. Suomalaiset virkamiehet joutuvat vielä käyttämään pitkiä iltoja EU-kokouksissa perustellessaan kolleegoilleen, miksi Suomi ei halua olla mukana ilmastotalkoissa.