Politiikassa teot ovat totta, puheet (usein) valehtelua

Poliitikon saaminen kiinni (poliittisesta)valheesta on aina vähän kiusallista. Ei ole mukavaa ajatella, että yhteisiä asioitamme hoitavat ihmiset toimisivat vilpillisesti.

Mutta mitä muuta kuin valehtelua on se, jos Suomen suurin puolue Keskusta ilmoittaa vaaliohjelmassaan (sivulla 14) kannattavansa Euroopan komission ehdotusta vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 20% vuoteen 2020 ja samaan aikaan puolueen puheenjohtaja, pääministeri Matti Vanhanen (saman puolueen Mauri Pekkarisen tukemana) on tekemässä päätöstä, että Suomi ei tue ehdotusta?

Eikö se, että lupaa jotain ja toimii toisin, ole valehtemista? Vai ovatko Matti Vanhanen ja Mauri Pekkarinen eri mieltä puolueensa kanssa?

Vaaleja edeltävä aika on aina lupausten ja sanojen aikaa. Tämä esimerkki todistaa jälleen, että vaalipuheet ovat mitä ovat. Totuuden poliitikoista saa vain seuraamalla heidän tekojaan.

Maailma 28. tammikuuta jälkeen?

Nyt se on tapahtunut. Ilmastonmuutoksesta on tullut valtavirran asia. Viime vuonna maailmalla ja Suomessa sunnuntaina 28. tammikuuta. Se on kaikkien hyväksymä. Ykkösprioriteetti. Asia, josta on moraalitonta vaieta. Ihmisen aiheuttama.

Näin alkaa Demos Helsingin analyysi siitä, mitä nyt tulisi tehdä. Nyt kun yksi virstanpylväs on saavutettu. Lue koko kirjoitus Ilmasto.org -sivuilta.

Rauha meidän aikanamme?

Olemme esitelleet tässä blogissa suuren määrän historiallisia metaforia kuvaamaan ilmastonmuutosta ihmiskunnan suurena haasteena:

• globaali talvisota (koska yhteinen haaste yhdistää ihmiskunnan)
• historian uusi alku (koska se mahdollisesti rikkoo liberaalin demokratian ja kapitalismin globaalin demokratian)
• uusi teollinen vallankumous (koska siitä saattaa seurata yhtä suuria muutoksia kulttuurillemmme kuin siirtymisestä maatalousyhteiskunnasta teollisuusyhteiskuntaan).

Metaforien pointtina on kuvata sitä, miten laajoja ja monimuotoisia muutoksia ilmastonmuutoksen ottaminen vakavasti lopulta tarkoittaa.

Nyt eteen tuli uusi, ilmastokeskustelun uutta vaihetta hienosti kuvaava metafora Viridian design -saitilta. Siinä nykyisiä ilmastopuheita verrataan Britannian pääministerin Neville Chamberlainin kuuluisaan tokaisuun “Rauha meidän aikanamme” vuonna 1938.

The climate crisis is in its Neville Chamberlain phase right now. People still imagine that a concern with the climate is trendy, and that a judicious head-nod here will mean peace in our time. Those people are not merely mistaken, they are delusionary. They are nodding in disdain at the basic laws of physics. The human race has spent two industrious centuries unearthing the planetary dead and setting them aflame in the sky. There is hell to pay for an affront like that, and it’s all ahead of us in this century.

Emme siis ehkä ymmärrä, miten iso haaste edessämme on. Miten osaisimme sen kuvitella, muuten kuin sodan ja katastrofien kauhuilla mässäillen?

Ilmastokeskustelun uusi aalto rantautui Suomeen – viimeinkin!

Menneellä viikolla suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa tapahtui se mikä monissa maissa koettiin jo vuoden 2006 aikana: ilmastonmuutoksesta tuli päivänpoliittinen aihe, joka on yhtäkkiä kaikkien huulilla.

Kaiken aloitti Jorma Ollilan kahden sivun haastattelu Helsingin sanomien Sunnuntai-sivulla. Siinä Shellin hallituksen puheenjohtajana viime keväästä toiminut Ollila sanoi suurin piirtein kaikki ne asiat, joita ympäristöjärjestöt ovat yrittäneet puskea politiikkaan ja julkiseen keskusteluun vuosia: valtioiden on sitouduttava pian tiukkoihin päästövähennyksiin, energiatehokkuutta on lisättävä merkittävästi, ydinvoima ei ratkaise ilmastonmuutosta, parjattu päästökauppa on hieno juttu, kansalaiset on saatava aktivoitumaan päästövähennystalkoisiin.

Jälkikäteen on helppo sanoa, että olisi ollut ihme jos brittiläis-hollantilaisen energia-alan firman hallitusta pyörittävä huippujohtaja ei olisi havahtunut viime syksyn kuluessa ilmastohaasteeseen. Niin voimallisesti ja säännöllisesti aihe on näkynyt kansainvälisessä mediassa. Toisaalta tuntuu ällistyttävältä kuinka kauan Ollilan ja lukuisten muiden huippujohtajien ilmastotietoisuus uinui. Ilmastonmuutoksen uhasta on kuitenkin puhuttu vakavissaan jo parikymmentä vuotta ja se on vähintään kymmenen vuotta keikkunut erilaisten globaalien megatrendien listoilla. Jostain syystä se ei kuitenkaan taipunut osaksi kuuminta politiikka ja taloutta ennen kuin Al Gore, Hollywood ja Britannian hallitus tekivät siitä vakavan teeman.

Tämän saman Jorma Ollila teki nyt Suomessa. Viimeistään nyt elinkeinoelämän ja politiikan huippunimien oli julistettava ottavansa ilmastonmuutoksen yhtä tosissaan kuin suomalaisista yritysjohtajista suurin.

Ollilan linjoja myötäilevät kommentit saivat vielä lisäpotkua seuraavana tiistaina, kun Ajatuspaja e2 julkisti raporttinsa Onpa ilmoja pidellyt – ilmastonmuutos ja kansalainen. Sen pohjana ollut asennekysely paljasti, että suomalaiset ovat vahvasti ja yksimielisesti huolissaan ilmastonmuutoksen uhasta. Hyvin harva kyseenalaistaa sen tai siihen liittyvien toimien tarpeellisuuden. Raportin tekijät kutsuivat tulostansa tämän yksimielisyyden takia jopa tylsäksi. Eroja eri ihmisryhmien välillä on hyvin vähän.

Raportin mukaan kansalaiset odottavat toimia ennen kaikkea poliitikoilta ja yrityksiltä. Omiin ilmastotekoihin ollaan valmiita mutta tämän ei uskota olevan vielä yhteinen asia: muiden arvellaan olevan nihkeämpiä ryhtymään toimiin kuin itse.

Viikon kruunasi perjantaina julkistettu IPCC:n (hallitusten välisen ilmastonmuutospaneelin) tulevan arviointiraportin yhteenveto-osuus. Se ei jättänyt paljoa selittelyn varaa: ilmastonmuutos on tieteellisessä erittäin todennäköisesti ihmisen aiheuttama. Tätä vahvemmin fallibilistisesti orientoitunut tiede ei asiaa voi ilmaista.

Tämä viesti noteerattiin suomalaisten poliitikkojenkin parissa. Puoluejohtajat pääministeri Vanhasen johdolla totesivat, että ilmastonmuutosta ei sovi enää väheksyä.

Ilmastonmuutoksesta on siis tullut poliittista valtavirtaa, Suomessakin.

Mutta silti: konkretiaan meneviä poliittisia aloitteita odotetaan yhä. Yksikään puolue ei ole tullut ulos muista erottuvilla toimenpide-ehdotuksilla. On hienoa, että kaikkien mielestä autojen verotus tulisi porrastaa kasvihuonepäästöjen mukaan. Tämä vuosia vitkuteltu uudistus on vihdoin kai toteutumassa. Virkamiehet ovat myös nostaneet esiin teidenkäyttömaksut mutta siihen eivät varovaiset poliitikot oikein syty.

Jälleen kerran avaukset tulevat lähinnä virkamiehiltä. Poliitikot todistelevat olevansa tosissaan mutteivät kerro ennen vaaleja mitä asialle pitäisi oikeasti tehdä. Miten pitäisi kansalaisen toimia?

Luonnonsuojelija-lehden 1/2007 mukaan noin kolmannes äänestäjistä miettii ilmastonmuutosta ehdokasta valitessaan.

Rankka tehtävä tuolle kolmannekselle. Liian rankka kahdelle kolmannekselle. Jos poliitikot ovat oikeasti huolissaan ilmastonmuutoksesta ja demokratiasta, sopii heiltä odottaa myös todellisia poliittisia avauksia. Ilman niitä kansalaisille ei tarjota todellista mahdollisuutta osallistua tähän asiaan edustuksellisen demokratian kautta.

Uusi teollinen vallankumous?

Euroopan komissio julkisti keskiviikkona uuden energia- ja ilmastonmuutospakettinsa. Suomessa se noteerattiin lähinnä energiamarkkinoihin liittyen, jossain kritisoitiin suurta tavoitettava uusiutuvien energialähteiden suhteen.

Muissa maissa konkreettisia tavoitteita enemmän huomiota sai energiakomissaari Andris Piebalgsin lausunto:

”Jos teemme oikeat päätökset nyt, Eurooppa voi johtaa maailman uuteen teollisuusvallankumoukseen: hiilidioksidipäästöiltään vähäisen talouden kehittämiseen. “

Ilmastonmuutoksen vaatimaa yhteiskunnallista muutosta on aiemminkin verrattu teolliseen vallankumoukseen mutta ei varmaankaan näin virallisessa yhteydessä.

Suomalainen media suhtautuu tällaisiin pöyhkeisiin julistuksiin useimmiten hyvin ylinkatsoen. Toimittajan kuuluu etsiä jokaisesta tällaisesta puheesta se konkreettinen lupaus ja kirjoittaa siitä, ei yleisestä lupauksesta. Mutta juuri tästä syystä Suomessa jäävät suuret signaalit usein havaitsematta. Erilaisia prosenttitavoitteita voidaan vertailla, mutta mitä todella tarkoittaa 30 prosentin vähennystavoite päästöille verrattuna vaikkapa 20 prosenttiin? Uusi teollinen vallankumous suhteuttaa juuri tätä, kertoo mistä kokemuksellisella tasolla on kyse.

Suomessa ilmastonmuutos on yltänyt viimeisen puolen aikana kahdesti kansikuvajutuksi suomalaissa lehdissä. Molemmilla kerroilla, Taloussanomissa elokuussa ja Kauppalehdessä nyt tammikuussa, on hehkutettu Su0men hyötyvän ilmastonmuutoksesta. Perusteluksi on esitetty lähinnä maa- ja metsätalouden hyötyjä pitemmästä kasvukaudesta. Toisin sanoen pääosaan on otettu ilmastonmuutoksen suorat vaikutukset Suomelle. Ilmastonmuutoksen maailmantaloudelle aiheuttamien heilahtelujen epäsuorat vaikutukset on ohitettu epämääräisillä viittauksilla. Suomen talous perustuu kuitenkin viennille.

On omituista, että suomalainen media yrittää kääntää mustan valkoiseksi ja antaa näin oikeutusta sille, että Suomen ja suomalaisten ei kannattaisi välttämättä sitoutua tulevaisuudessa päästövähennyksiin. Se on kuitenkin raskas tie kuljettavaksi, kun muissa maissa odotus ilmastoteoista kasvaa kovaa vauhtia. Suomalaiset virkamiehet joutuvat vielä käyttämään pitkiä iltoja EU-kokouksissa perustellessaan kolleegoilleen, miksi Suomi ei halua olla mukana ilmastotalkoissa.

Palstatila vähenee, ilmastonmuutos etenee

Marraskuun alussa julkaistu Sternin raportti ja sekä lukuisat muut samoihin aikoihin ilmestyneet tutkimukset nostivat ilmastonmuutoksen otsikoihin. Kohu on nyt laantunut. Missä määrin ilmastonmuutos on tullut jäädäkseen julkiseen keskustelun ja politiikan agendalle? Olen seurannut ilmastonmuutokseen liittyvää uutisointia eri medioiden (BBC, Financial Times, New York Times, IHT, Washington Post, Helsingin Sanomat, Reuters) verkkopalveluissa. Juttujen määrä on sokkivaikutuksen jälkeen tasaantunut. Vuosi 2007 voi hyvinkin muodostua ratkaisevaksi sen suhteen, miten ja missä määrin ilmastonmuutokseen tullaan tarttumaan. Uutisoinnin sisällön lisäksi tulee olemaan kiinnostavaa nähdä, mille tasolle juttujen määrä asettuu. Tämä kertoo siitä, muodostuuko ilmastonmuutoksesta läpi eri yhteiskuntasektorien ja teemojen leikkaava asia vai lokeroidaanko se johonkin olemassaolevaan hallinnolliseen laatikkoon.

Uusimmat linkit keräämästäni ilmastonmuutos-arkistosta löytyvät nyt sivupalkista. Koko arkistoni löytyy osoitteesta del.icio.us/aleksi_aaltonen/climatechange

Hyvää Uutta Vuotta toivottaen,

Aleksi Aaltonen