Avoin kirje Suomen hallituksen ilmastoasiantuntijalle

Hyvä Oras Tynkkynen,
Onnittelut historiallisesta nimityksestäsi Suomen hallituksen viralliseksi ilmastoasiantuntijaksi! Olet varmasti paras mahdollinen valinta tähän vaativaan tehtävään. Aloitit työsi ilmastonmuutoksen torjumiseksi jo 1990-luvun alussa, luultavasti ennen kuin sinua 25 vuotta vanhempi Jorma Ollila oli edes kuullut koko ilmiöstä. Olet ollut läsnä kun Kioton sopimus solmittiin. Jo tähänastisilla meriiteilläsi olet ilmiselvä edelläkävijä ja ilmastosankari.

Suuri yleisö tulee muistamaan sinut kuitenkin niistä teoista, jotka teet seuraavien 45 kuukauden aikana.

Hallussasi on tyystin uusi virka, jonka hoitamisesta ei ole olemassa aiempaa vertailukohtaa. Saat itse näyttää esimerkkiä sille, mitä hallituksen ilmastoasiantuntija voi tehdä ja millaisia asioita saavuttaa.

Meidän mielestämme tehtävänäsi ei ole toimia vihreiden vahtikoirana hallituksen ilmastopoliittisten tavoitteiden toteutuksessa.

Kyse ei ole myöskään pelkkänä hallituksen teknisenä neuvonantajana toimimisesta. Tällaiseen tehtävään löytyisi kyllä päteviä virkamiehiäkin.

Meidän mielestämme tehtäväsi on demokratian pelastaminen luomalla kokonaan uudenlaista politiikkaa. Sellaista politiikkaa, jossa kansalaisilla on mahdollisuus kokea olevansa osallisia aikamme suurimman haasteen, ilmastonmuutoksen, selättämisessä.

Tämän haasteen brittiläinen kollegasi, ministeri David Milliband, on kuvannut pistämättömällä tavallaan seuraavasti:

Climate change challenges our way of thinking about politics. Our conception of politics has been government and parliament -based. It has been about managing not mobilising, governing not campaigning, based on active government and passive citizens. The environment shows how outdated this is. People don’t want the remote influence of lobbying their representatives through the occasional tick in the ballot box. They want to be players.

Sinun tehtävänäsi on näyttää kansalaisille, mitä tämä uudenlainen politiikka voi olla.

Haluamme tukea sinua parhaamme mukaan tässä valtavassa haasteessa.

Ehkä seuraavat kaksi harjoitusta voivat auttaa sinua tehtävässäsi. Niissä molemmissa kyse on on ajattelemisesta ajassa taaksepäin:

1. EU:n jäsenenä Suomi on sitoutunut vähentämään päästöjään parhaimmillaan 30% vuoteen 2020 mennessä. Siihen on aikaa alle 13 vuotta. Ajattelepa jokaista vuotta ennen tuota ajankohtaa: Millainen on Suomen oltava vuonna 2019, jotta tavoiteltu päästövähennys toteutuu? Entä vuonna 2018? Mitä päätöksiä on tehtävä jo vuonna 2017? Vuotta ennen sitä?…Ensi vuonna? Tänä vuonna? Monien asioiden toteuttamiseen menee aikaa, sen huomaa kun tekee tämän harjoituksen.

Teetätä tämä harjoitus pääministerille, valtionvarainministerille, ympäristöministerille, kauppa- ja teollisuusministerille ja väyläministerille. Teetätä se heillä joka vuosi. Kerro kansalaisille tulokset. Haasta heidät kaikki miettimään omaa vastaustaan tähän.

2. Ajattele tästä hetkestä taaksepäin uraasi Suomen merkittävimpänä ilmastoaktivistina. Muistele sitä, kuinka itse – luultavasti vähitellen – tajusit ilmastonmuutoksen yhteiskunnallisen haasteen valtavuuden. Miltä se eri hetkinä tuntui? Mieti, miten nämä kokemukset voitaisiin tuottaa kaikille suomalasille. Tavoilla, jotka eivät aiheuttaisi pelkkää kauhua ja paniikkia vaan uskoa siihen, että meillä jokaisella on mahdollisuus vastata tähän valtavaan haasteeseen – toimimalla yhdessä. Tämän massiivisen mielikuvaharjoituksen toteuttamiseen juuri sinulla on nyt poikkeuksellinen mahdollisuus!

Me Demos Helsingissä toivotamme sinulle rohkeutta ja kaikkea hyvää uudessa tehtävässäsi. Toivottavasti tänään Helsingin sanomien NYT-liitteessä ilmestynyt “Suomi vuonna 2040″-artikkeli ja samassa yhteydessä julkistettu kirjoituskilpailu antavat uusia eväitä töihisi.

Suomen kansan kollektiivinen mielikuvitus on nyt laukaistu kuvittelemaan millainen on ilmastonmuutoksen selättänyt onnellinen Suomi. Sinun ja hallituksen tehtävänä on näyttää reitti, jolla tuohon tavoitteeseen voidaan päästä.

Helsingissä 25.5. 2007,

Demos Helsinki

Ympäristöministeri Enestamin kuvitteellinen puhe Nairobin ilmastokokoukselle

Suomen ympäristöministeri Jan-Erik Enestam puhuu tänään 15.11. Nairobin ilmastokokouksessa. Hän edustaa puheellan koko EU:ta. Emme tiedä vielä mitä hän sanoo, puhe ilmestyy toivottavasti joskus nettiin. Ainakin ministerikokousta voi seurata suorana YK:n ilmastosopimuksen sivuilta.

Olisi hyvä, jos Enestamin puhe olisi suunnattu koko maailmalle, ei vain neuvottelijoille. Tämä vahvistaisi ajatusta siitä, että ilmastonmuutoksen hillitseminen on meidän kaikkien, ei vain kansainvälisen diplomatian, tehtävä.

Ajatushautomoiden perustehtäviä on ajatella sellaista mitä ei yleensä tohdita ja tuoda keskusteluun uusia näkökulmia. Siksi laadimme kuvitteellisen puheen, jonka ministeri Enestam olisi jossain kontrafaktuaalisessa maailmassa voinut ilmastokokoukselle ja ihmiskunnalle esittää. Se menee näin:

Kunnianarvoisa puheenjohtaja,
arvoisat ministerikolleegat,
hyvät delegaatioiden johtajat,
te kaikki jotka seuraatte tätä istuntoa internetin välityksellä tai kuulette kokouksen kulusta tiedotusvälineistä,

tässä puhuu 25 EU-jäsenmaan ja kahden Unioniin pian liittyvän maan puolesta puheenjohtajamaan Suomen ympäristöministeri Jan-Erik Enestam.

Teille kellekään ei liene yllätys, että EU:lle ilmastonmuutoksen torjuminen ja YK:n ilmastosopimus Kiotoineen kaikkineen on tärkeä ja rakas juttu. Olemme linjanneet korkean ympäristönsuojelun tason yhdeksi eurooppalaisen politiikan pääperiaatteista. Ilmastonmuutoksen osalta olemme jäsenmaiden kesken päättäneet, että maapallon lämpötila ei saisi nousta yli kahta astetta esiteolliseseen aikaan verrattuna. Näkemyksemme mukaan näin voitaisiin välttää vaarallisen ilmastonmuutoksen globaali uhka.

Edelleen olemme tähän liittyen linjanneet, että meidän poppoon maiden olisi laskettava päästöjään 15-30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä ja edelleen 60-80 prosenttia vuoteen 2050. Tämä ei ole kellekään helppo tavoite mutta toisaalta ilmastonmuutoksen uhkakin on valtava. Jäsenmaassamme Britanniassa on juuri hiljan laskeskeltu hyötyjä ja haittoja ja tultu siihen päätelmään, että homman hoitaminen kunnialla kotiin eli päästöjen vähentäminen tuolle tasolla maksaisi vain prosentin maapallon bruttotuotteesta, kun taas katastrofaalinen ilmastonmuutos voisi syödä jopa 20 pinnaa maailmantaloudesta. Se ei olisi kivaa kellekään, ei rikkaille eikä köyhille. Siksi pidämme valitsemaamme linjaa entistäkin viisaampana.

Palatakseni globaalin tilanteeseen haluaisin kiinnittää huomionne siihen kuinka paljon on tapahtunut ilmastokeskustelussa sen jälkeen kun vajaa vuosi sitten erosimme iloisissa tunnelmissa Montrealissa Kanadassa. Ilmastonmuutoksesta on tullut kansainvälisessä mediassa kuuma aihe. Nykyään julkkikset poseeraavat tyylikkäiden aikakuslehtien kansissa kertomassa omista ilmastoteoistaan. Yhä useampi ihminen tietää mistä ilmastonmuutoksesta on kyse ja millaisia uhkia se luo. Ilmastokeskustelusta on tulossa osa kansainvälisen politiikan keskiötä ja myös merkittävä sisäpoliittinen aihe monissa maissa.

Hyvät neuvottelijat, tämän kaiken ansiosta työskentelyämme täällä Nairobissa seurataan entistä suuremmalla mielenkiinnolla eri puolilla maailmaa. Haluan kuitenkin muistuttaa, että tätä hypeä tuskin olisi syntynyt ellemme olisi päässeet niin hyvään suoritukseen vuosi sitten Montrealissa. Annoimme pienen positiivisen signaalin ja nyt maailma on tarttunut siihen. Olemme siis oikealla tiellä. Haluan siksi onnitella teitä kaikkia sekä viime että tämänvuotisesta uurastuksesta – te olette todellisia ilmastosankareita!

En silti halua tippaakaan vähätellä sitä kuinka vaikea tie meillä on yhä edessämme. Täällä on jo aiemmin tuotu esille tekemämme selvitys, jonka mukaan nykyisten teollisuusmaiden radikaalikaan päästöjen pudottaminen ei riitä kahden asteen tavoitteen saavuttamiseen.

Lisäksi meillä on kiire. Selvitysten mukaan – esimerkiksi Institute for Public Policy Research julkaisi hiljan tästä aiheesta – päästöt olisi saatava laskuun seuraavan kymmenen vuoden aikana. Globaalisti, ei vain teollisuusmaissa. Kymmenen vuoden aikaikkuna tarkoittaa sitä, että sen on tapahduttava vuonna 2013 alkavalla sopimuskaudella. Tuon tavoitteen saavuttaminen on nyt vahvasti meidän käsissämme, arvon kolleegat.

Siksi meillä ei ole varaa hallinnolliseen jaaritteluun tai välikokouksiin. Hihat on käärittävä kainaloita myötä joka ainoa aamu kun näissä merkeissä tapaamme. Minä ja kaikki muut eurooppalaisten delegaatioiden jäsenet olemme sitoutuneet paiskimaan seuraavat kaksi ja puoli vuorokautta intensiivisesti töitä, jotta saamme maailmalle lähtemään taas selkeän positiivisen signaalin. Sitten voimme lähteä kotiin ja olla aidosti kuten kaikki todelliset voittajat, väsyneitä mutta onnellisia.

On selvää, että meillä teollisuusmailla on ensisijainen vastuu tämän koko ilmastosavotan klaaraamisesta – näinhän sovittiin jo Riossa 14 vuotta sitten. Emme aio jatkossakaan vaatia, että te huonommista taloudellisista lähtökohdista ponnistavat maat lopettaisitte vaurastumistanne. Tulemme tukemaan teitä siinä taatusti ja yhä enemmän ja helpottamaan hyppyänne suoraan ilmastoystävällisiin ratkaisuihin. Silti tarvitaan yhä tiukempaa yhteen hiileen puhaltamista ja ratkaisujen jakamista. Tässä on pakko olla avoin ja rehellinen. Ilmastonmuutoksen torjumisen on yhdistettävä ihmiskuntaa, ei jaettava sitä yhä tiukemmin leireihin – meidän on uudella tavalla tultava siskoiksi ja veljiksi keskenämme.

Tämä kysymys on entistä vahvemmin edessämme täällä Nairobissa, keskellä maapallon köyhintä maanosaa Afrikkaa. On selvää, että Afrikan maiden – tai tarkkaan ottaen niiden kansalaisten – nostaminen köyhyydestä on koko maailman asia. Sitä emme unohda. Afrikan taakka ilmastonmuutoksen aiheuttamisesta on muita pienempi. Sitä vastoin afrikkalaiset joutuvat kärsimään ilmastonmuutoksen vaikutuksista muita enemmän.

Tämä ei tietenkään ole reilua, ei minkään kulttuurin mittapuulla.

Lupaamme auttaa Afrikan maita ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Samalla sitoudumme kohdistamaan myös entistä enemmän toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi Afrikkaan. Hyvin toteutettuna nämä molemmat komponentit, sekä ilmastonmuutoksen torjunta että siihen sopeutuminen, voivat edesauttaa Afrikan nostamista köyhyydestä. Tämä onkin uusi sloganimme: Teko ilmaston puolesta on teko köyhyyttä vastaan! Uskomme vahvasti win-win-ajatteluun, myös tässä.

Tähän uuteen ajattelutapaamme liittyen en malta olla kertomatta tarinaa tämän hetken ehkä kuuluisimmasta maamiehestäni, nörtistä nimeltä Linus Torvalds. Hän on se kaveri joka loi avoimeen lähdekoodiin perustuvan Linux-käyttöjärjestelmän. Linux on se järjestelmä, jota kaikki maailman tietokonetta käyttävät ihmiset, niin köyhät kuin rikkaatkin, voivat käyttää ilman lisenssimaksuja. Me kaikki voimme myös osallistua käyttöjärjestelmän kehittämiseen, päästä käsiksi sen lähdekoodiin.

Linus ja hänen kolleegansa kehittävät järjestelmän ihan ilman palkkiota, vain siksi että he kokivat tarvitsevansa parempaa käyttöjärjestelmää. Sitä tehtiin ja tehdään yhteistyössä ympäri maailman, monet pelkästään siitä ilosta että saavat olla mukana jossain suuressa. Se tuntuu sankarilliselta ja hienolta.

Mitä me täällä ilmastokokouksessa voimme oppia Linuksen ja hänen Linux-ritareiltaan? Ainakin sen, että on mahdollista luoda uusia toimintatapoja joilla saavutetaan ennennäkemättömiä asioita. Samoin kuin sen, että eri kulttuureista tulevat ihmiset voivat yhdessä dedikoitua tekemään suuria asioita ja vieläpä hyvin pyyteettömästi. Ihan konkreettisella tasolla uskon, että avoimen lähdekoodin tyypistä ajattelua tarvitaan ilmastonmuutoksen ratkomisessa, esimerkiksi levittämään puhtaampia teknologioita.

Arvoisat kolleegat,
demokratia on eurooppalaisten kansojen jakamista arvoista perustavin. Demokratia tarkoittaa sitä, että kansalaiset ovat mukana päättämässä yhteisestä tulevaisuudestaan ja että heillä on mahdollisuus ilmaista omaa ääntään heille tärkeistä asioista. Lähtökohtana on siis oltava, että kaikilla ihmisillä on mahdollisuus olla mukana päättämässä yhteisistä asioista. Tämän asian toinen puoli on se, että päätöksiä toimeenpanevalla taholla on oltava riittävät resurssit tehtävänsä suorittamiseen.

Ilmastonmuutoksen torjumisen on tapahduttava demokraattisesti. Tämä tarkoittaa, että kaikkien maailman maiden ja niiden kansalaisten on oltava osallisia tässä prosessissa, meidän on saatava heidät tukemaan päätöksiämme. Tämä on yksi suurimmista haasteistamme jatkossa. Ilman tavallisten ihmisten mukanaoloa emme toisaalta kykene toimeenpanemaan sellaisia toimia, joilla pääsemme kahden asteen tavoitteeseen.

Meille Euroopassa ilmastonmuutoksen torjunta on erityisen tärkeää juuri demokratian turvaamisen takia. Jos haluamme ylläpitää demokraattisen päätöksenteon vaikutusmahdollisuudet, on meidän huolehdittava taloudellisen ja muun kehityksen vakaudesta. Viitaten edellä jo mainittuun brittiläiseen tutkimukseen on selvää, että riehantunut ilmastonmuutos veisi tämän pohjan. Se olisi paha juttu demokratialle ja sen uskottavuudelle – meidän uskottavuudellemme. Ainakaan itse en halua joutua selittelemään lastenlapsille mitä ihmettä tein demokraattisen järjestelmän palvelijana, jos en kerran onnistunut estämään tulevia katastrofeja.

Arvoisat delegaatit, ilmastonmuutoksen torjunta on tekoja demokratian puolesta!

Mennäkseni vihdoin näistä ylevistä sanoista konkretiaan haluan nostaa esiin muutaman eurooppalaisen aloitteen. Meillä on Euroopassa monia konkreettisia järjestelmiä, jotka tarjoavat kannustetta ilmastotekoihin. Yksi sellainen on päästökauppajärjestelmämme, johon myös monet Yhdysvaltain osavaltiot ovat nyttemmin liittyneet. Se on luonut uuden markkinamekanismin päästövähennyksille.

Jatkossa päästökauppa laajenee uusille sektoreille. Kohta mukaan tulee lentoliikenne. Muuten, jo nyt me suomalaiset delegaatit maksamme tämän matkan päästöistä melko käyvän hinnan. Niillä rahoilla istutetaan metsää Maliin.

Eikä tässä vielä kaikki. Jossain vaiheessa päästökauppa ulotetaan yritysten ja julkisten instituutioiden ohella myös yksityisille kansalaisille. Alamme pian yhteistuumin suunnittelemaan järjestelmää, jolla jokaisen eurooppalaisen päästöt mitataan ja jaetaan myöhemmin henkilökohtaisina, tasasuuruisina kiintiöinä. Tämä tarjoaa aivan uudet mahdollisuudet osallistaa kansalaiset ilmastotekoihin, antaa itse kullekin selkeät kannustimet olla mukana taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. Avaamme näin kansalaisille uusia vaikutuskanavia.

Siinä vaiheessa kun tämä järjestelmä ulotetaan globaaliksi, tulee siitä merkittävä tulonsiirtojärjestelmä. Jos me rikkaassa pohjoisessa haluamme ylläpitää tuhlailevaa elintapaamme, on meidän maksettava siitä etelän köyhille. Eiköhän saada asioihin vauhtia! Etenkin, jos vielä pystymme luomaan tämän rinnalle vahvan järjestelmän, jolla puhtaita teknologioita siirretään pohjoisesta etelään.

Olemme yhdessä jo vuosia sitten näissä kokouksissa päätyneet siihen, että ilmastonmuutos on pääasiassa teollisuusmaiden aiheuttama. Me olemme teollistuneet ja vaurastuneet polttamalla fossiilisia polttoaineita. Olemme valmiita tunnustamaan tästä aiheutuneen velkamme muulle ihmiskunnalle. Siksi EU ehdottaa nyt globaalin totuuskomission perustamista arvioimaan, mikä on rikkaiden ilmastovelka köyhille. Tämän komission työ antaa osviittaa myös tulevan, pian neuvoteltavan sitoumuskauden velvoitteiden jaolle. Sitä tukee konkreettisesti myös edellä mainittu aloitteemme globaalista henkilökohtaisesta päästökaupasta.

Sivutakseni vielä tätä teemaa haluaisin kiinnittää hetkeksi huomion isäntämaahamme Keniaan. Täkäläinen kolleegani, Nobelisti ja apulaisympäristöministeri Wangari Maathai on todellinen ympäristösankari. Hänen johtamansa Green belt movement on esimerkillinen toimija, monessakin mielessä. Yksi monista on se tapa, jolla järjestö on jo kauan tehnyt yhteistyötä pohjoisen toimijoiden kanssa. Satun tietämään, että yksi ensimmäisistä Green belt movementin rahoittajista olivat suomalaiset opiskelijat, jotka vuosia keräsivät ja lahjoittivat rahaa puiden istuttamiseen tänne Keniaan. Se ei ehkä juurikaan pienentänyt maani ilmastovelkaa Kenialle enempää kuin murusen mutta ainakin siinä luotiin tapoja joilla tuota velkaa voitaisiin jatkossa entistä nopeammin lyhentää. Se myös loi molemmissa osapuolissa uskoa siihen, että asioihin voi vaikuttaa. Tämä jos mikä on tärkää.

Hyvät kolleegat, olen pian siirtymässä pois ministerin tehtävistä, tekemässä tilaa nuoremmille. Siksi haluaisin esittää muutaman henkilökohtaisen sanan ilmastonmuutoksen torjunnasta. Olen ollut ministerinä yli 11 vuotta ja kiertänyt ympäristöministerinä näitäkin kokouksia jo kolme ja puoli vuotta. Olemme menneet upeasti eteenpäin, kiitos teille kaikille siitä.

On kuitenkin pakko sanoa, että entisenä paikallishallinnosta vastaavana ministerinä vähän hirvittää joskus tämä toiminnaan tehottomuus täällä. Matkan varrella on tullut monta ideaa, joilla näiden kokousten prosesseja voitaisiin tehostaa ja poistaa turhaa ryntäilyä. Lupaankin kotiin päästyäni käynnistää valmistelun, jonka tuloksena maani voisi rahoittaa YK:n ilmastosopimuksen neuvotteluprosessien arviointimenetelmiä ja niiden tehostamista.

Jätän nämä areenat oikeasti vähän haikeana, sillä tämä asia on tärkeä. Olen henkilökohtaisesti intohimoinen hiihtäjä mutta se on yhä hankalampaa, sillä talvet kotiseudullani saaristossa – yhdessä maailman kauneimmassa sellaisessa – ovat käyneet aiempaa lumettomammiksi.

Suomalaiset ornitologit ovat myös havainneet, että muuttolinnut tulevat keväisin meille saaristoon vuosi vuodelta aiemmin. Ainoa järkevä selitys tähän on ilmastonmuutos.

”Kuu kiurusta kesään” on Suomessa toiveikas sanonta, se ilmaisee kesän lähestymistä pitkän talven jälkeen. Pitäkääkin siis huoli, etteivät kiurut jatkossakaan talvehdi meillä Västanfjärdissä!

Olkoon tämä sanonta siis toiveikas evästykseni teille, oi ilmastosankarit!