Charles Leadbeater (yksi harvoista joka osaa puhua niinkin tyhjästä aiheesta kuin innovaatiot jotain tolkullista) nosti tänään Espoossa pitämässään esitelmässä esiin ilmastohaasteen vaikutukset innovaatioihin.

I think there is too much innovation. At least as long as more innovation means more production and more production of carbon.

En tiedä menikö tämä pudottava puheenalku sitä kuulemassa olleelle suomalaiselle liike- ja virkamiehistön elittille jakeluun. Yhtä kaikki on hienoa nähdä kuinka kaikkien alojen kirkkaimmat ajattelijat heräävät ilmastonmuutoksen läpitunkevuuteen.

Leadbeaterin ajatukulkua on hauska lähteä seuraamaan: tulevaisuuden innovaatiot eivät ole enää uuden keksimistä. Nykyistenkään innovaatioiden kannalta uuden keksiminen on harvoin kovin oleellista. Trkeämpää on monen vanhan yhdisteleminen.

Vanhan yhdistely korostuu yhä enemmän kun kaikesta hiiltä sisältävästä tulee niukkuustuote ja innovaatiosta ennen kaikkea sen keksimistä, miten asioita, tavaroita, prosesseja ja rakennuksia käytetään uudestaan ja uudella tavalla.

Vanhasta on tehtävä uutta, uuteen tarpeeseen mahdollisimman pienillä energiamäärillä. Siihen, millä tyydytettiin aiemmin yhdenlainen tarve, on jatkossa lisättävä uudenlaisia komponentteja, jotta samalla rakenteella – tiettyyn laitteeseen tai rakennukseen sidottuun hiileen – saataisiin aikaan enemmän.

Ilmastonmuutos tekee maailmasta Super-Legolandin. Olemme kulkemassa tiukasti eriytettyjen ja erikoistuneiden rakenteiden ja työnjaon maailmasta joustavampaan ja muunneltavaan maailmaan. Tämä on lähtökohta sille, mitä jatkossa suunnittelemme ja rakennamme. Mutta huomattava osa maailmastamme on jo valmis eikä meillä ole varaa hiilitaseemme puitteissa rakentaa sitä kaikkea uudestaan – kaupunkeja, taloja, koneita jne.

Vauraissa maissa ihmisillä on ympärillään hirvittävät määrät tavaraa (ja kohta perimme sitä tuplamäärän lisää suurilta ikäluokilta). Siksi re-use -innovaatiot ja –innovaatiorakenteet ovat merkittävä tulevaisuuden ilmiö, joka tulee muuttamaan tapaamme tuottaa ja kuluttaa.

Hörhöistä, jätetaiteilijoista ja kierrätyssuunnittelijoista tulee hiilivapaan yhteiskunnan esikuvia. Mutta ei vain heistä. Eväitä innovaatioprosesseihin etsitään parhailla palvelukonsepteilla toimivilta käsityöläisiltä kuten korjausompelijoilta, suutareilta, entisöijiltä ja pyöräkorjaajilta.

Demos Helsinki järjesti yhteistyössä Helsingin Sanomien Nyt-liitteen kanssa think tank -seminaarin aiheesta “Entä jos… vuonna 2040 Suomi on selättänyt ilmastonmuutoksen”.

Both-suunnittelutoimisto keräsi seminaariosallistujien esittämät “Vaaralliset ajatukset” mindmappiin. Puramme sitä seuraavien viikkojen aikana tässä blogissa, sekä Nytissä.

Jäsentyneempää analyysia odotellessa tässä kymmenen tapaa, jotka voivat osaltaan auttaa ilmastonmuutoksen ratkaisuun (klikkaa kuvaa niin saat siitä suuren version).