helmikuu 8, 2007
Olemme esitelleet tässä blogissa suuren määrän historiallisia metaforia kuvaamaan ilmastonmuutosta ihmiskunnan suurena haasteena:
- globaali talvisota (koska yhteinen haaste yhdistää ihmiskunnan)
- historian uusi alku (koska se mahdollisesti rikkoo liberaalin demokratian ja kapitalismin globaalin demokratian)
- uusi teollinen vallankumous (koska siitä saattaa seurata yhtä suuria muutoksia kulttuurillemmme kuin siirtymisestä maatalousyhteiskunnasta teollisuusyhteiskuntaan).
Metaforien pointtina on kuvata sitä, miten laajoja ja monimuotoisia muutoksia ilmastonmuutoksen ottaminen vakavasti lopulta tarkoittaa.
Nyt eteen tuli uusi, ilmastokeskustelun uutta vaihetta hienosti kuvaava metafora Viridian design -saitilta. Siinä nykyisiä ilmastopuheita verrataan Britannian pääministerin Neville Chamberlainin kuuluisaan tokaisuun “Rauha meidän aikanamme” vuonna 1938.
The climate crisis is in its Neville Chamberlain phase right now. People still imagine that a concern with the climate is trendy, and that a judicious head-nod here will mean peace in our time. Those people are not merely mistaken, they are delusionary. They are nodding in disdain at the basic laws of physics. The human race has spent two industrious centuries unearthing the planetary dead and setting them aflame in the sky. There is hell to pay for an affront like that, and it’s all ahead of us in this century.
Emme siis ehkä ymmärrä, miten iso haaste edessämme on. Miten osaisimme sen kuvitella, muuten kuin sodan ja katastrofien kauhuilla mässäillen?
Entry Filed under: Britannia, Chamberlain, Piedalgs, demokratia, historia, julkisuus, kieli, metafora, politiikka, talvisota, teollinen, vallankumous. .
1.
matti | helmikuu 8, 2007 at 11:30 ip
Olen alusta asti puhunut siitä, kuinka luonnon prosessien ja politiikan/inhimillisen käsityksen prosessien aikaskaalat ovat erilaisia. Siksi voimme elää luonnottoman nopean ja radikaalin muutoksen aikaa (ilmastonmuutos, koko maapallon pinnan muutos) huomaamatta sitä. Tilastollista trendiä ei voi nähdä.
Hitler öyhötti joitakin vuosia, ja Chamberlain ei nähnyt mitään. Churchill näki, mutta Churchill olikin mies jota Hitlerin brutaalisuus ei liikuttanut, koska hän oli täysin yhtä brutaali tapaus (“kaasua villeille”). Hän tunnisti toisen samanlaisen – kai hän osasi samaistua, ja tiesi siksi varoittaa Britanniaa.
Ok. Tarvitaan lisää “silminnäkijäraportteja” siitä, kuinka viljelysmaat ovat muuttuneet aavikoiksi tms. Niin tämä blogi kuin omanikin on jo kirjoittanut ilmasto-diskurssin nopeasta valtavirtaistumisesta. Se on erittäin hyvä asia, mutta nyt ympäristöväen pitää taas ajatella hiukan pidemmälle eteenpäin.
2.
Ville-Veikko | helmikuu 11, 2007 at 5:11 ip
Mä oon käyttänyt pari kertaa tällasta metaforaa:
“ilmastonmuutos on meidän aikamme Kylmä Sota, jonka realiteetteihin kaikki poliittiset päätökset tulee alistaa.”
3.
Roope Mokka | helmikuu 15, 2007 at 4:22 ip
Erittäin hyvä pointti Matti, olemme pohtineet seuraava vaihetta täällä: http://www.ilmasto.org/puheenvuorot/vuoden_2007_puheenvuorot/tammikuu_2007.html
Uusia metoforia tarvitaan, sillä luvut kertovat hyvin vähän. Tärkeää on tietenkin kommunikoida, että kyse ei ole määrällisestä muutoksestä, vaikka kyse onkin hiilidioksiidimääristä.